Okei, täällä ollaan. Oikein ei oo selvillä miten tämä kaikki  toimii. Hatunnosto kaikille, joiden blogit  näyttää niin kovin upeilta ja monipuolisilta. Mutta periksi ei anneta.

Tänään tapahtunutta: Herääminen kesti vain puoli tuntia. Ensin puhelinherätys, pari torkkua, koiran nuolaisuja kymmenisen minuuttia ja lopuksi miehen hellää herättelyä (peiton hivuttamista pois ja varpaiden kutittelua). Kuntosalille kävely (matkaa n. 500 metriä). Kevyt treeni salilla, taukoja tuosta hommasta on tullut nyt pidettyä liikaa ja se tuntui --> PALJON hyviä lupauksia ja päätöksiä. Töihin bussilla kaupan kautta(rahkaa, TUMMAA suklaata; se on terveysruokaa ja pähkinöitä; aivot tykkää). Töitä toimistolla..täällä edelleen (teen köitä säännöllisesti kotona yliajalla, joten joskus töissä omaa aikaa ja tekemistä --> rauhallisempaa kuin kotona?).

Ennustettavissa illalle: Kotiinpaluu bussilla (ajatukset pääsee leijaileen), pikkulikalla kerrottavaa tuhannesti koulusta, kavereista, pojista, vaatteista, koirasta jne.jne.  :  pojalla ei kerrottavaa yhtään, ehkä vastaa kun kysytään   :   vanhin likka kotiutuu kympiltä, TUSKIN asiaa meille paitsi jos tarvitsee rahaa. Pari lasia viiniä miehen kanssa (huomenna vapaapäivä)  ,  asiaa toisillemme?? --pitäisköhän keksiä etukäteen joku keskusteluaihe, muutoin syntyy hajanainen keskustelu töistä, tiskeistä, pyykistä, lapsosista ja ruuanlaitosta...mutta hei! onhan meillä paljon yhteistä.  Miehelläni on perhe-elämän kannalta mielenkiintoinen työtilanne..kevät ja kesä pitkissä reissuhommissa ja talvi lomautettuna. Tämä lomautusjakso on aina mielenkiintoista aikaa; minä teen paljon töitä ja mieheni pyörittää kotia ja perheasioita. Tästä järjestelystä riittäneekin asiaa yhden blogin verran, joten palaan takuulla myöhemmin asiaan.

Tämä riittäköön ensimmäiseksi blogtekstikseni.. Loppuun vielä viisaus pikkulikaltamme:

Tulevaisuutta ei voi ennustaa kristallipallosta - eikä menneisyyttä.  Oih..naisen logiikka on aluillaan.